Mietteitä matkasta

Olin innoissani kuullessani ensimmäistä kertaa, että aiomme lähteä luokan kanssa ekskursiomatkalle Tukholmaan tutkimaan paikallista julkista liikennettä. Loistava tapa aloittaa koulu ja saada kosketusta alalle, jos en sanoisi. Matkan lähestyessä mieleeni hiipi kuitenkin ajatus, miten matka jonnekin vähemmän nähtyyn kaupunkiin saattaisi olla mielenkiintoisempi ja avartavampi, Tukholmassa kun on tullut käytyä useamman kerran. Onnekseni olin kuitenkin aivan hakoteillä.

Jo matkalla lentokentältä hostellille koin jotain uutta, kun kuljin  Ruotsissa junalla ja bussilla. Aikaisemmin olin kulkenut ainoastaan metrolla. Paikallisbussi oli ahdas matkalaukullisille ja junan ikkunoissa vilahteli peltomaisemat ja metsät aivan kuten Suomessakin. Muuta yhtenevää ei Ruotsin julkisella liikenteellä kotimaani kanssa olekaan. Kulkuvälineet olivat yleisesti siistimpiä ja matkanteko miellyttävämpää, toisaalta siinä missä esimerkiksi ratikalla kulkeminen oli huomattavasti tasaisempaa Hammarbyssä kuin Helsingissä, metron äkkinäiset lähdöt ja jarrutukset melkein kaatoivat ihmisiä kumoon.

Julkinen liikenne oli myös hyvin helppokäyttöistä ja paljolti automatisoitua Tukholmassa, mikä teki liikkumisesta hyvin vaivatonta; ja mehän liikuimme paljon. Seilasimme ympäri Tukholmaa, eikä ensikertalaiselle ollut mikään ongelma löytää perille, etenkin kun avuksi sai vielä puhelimeen ladattavan sovelluksen. Ennen matkaa minua mietitytti miten selviäisimme keskenämme keskellä Tuhkolman julkisen liikenteen verkkoa, mutta tiheät vuorovälit ja selkeät opaskartat tekivät kulkemisesta stressitöntä. Kolmen päivän lippukorttiakin oli selkeä käyttää, kun se oli kaikkialla samanlaista, juuri sopiva kaltaiselleni turistille.

Toki haasteitakin löytyi. Metrosta poistuessani olin usein hukassa siitä, mihin suuntaan minun seuraavaksi pitäisi suunnata, oli kyse sitten määränpäästä tai jatkoyhteydestä. Parhaimmillaan sai valita kolmesta eri suunnasta, kun koitti löytää seuraavaa kulkuvälinettä. Onneksi en kulkenut yksin.

 Mielenkiintoinen ajatus, johon kiinnitin huomiota, oli odotusaulat laitureilla. Ideana oli siis pelkkä huone muutamine penkkeineen, jossa saattoi odottaa säältä suojassa. Aivan loistavia!